Oli aamu, kello taisi olla kahdeksan. Heräsin juuri kehdostani, kuten aina. Nousin ylös ja huusin, sillä halusin pois. Iskä oli jo lähteny töihin ja äiti vaan nukku. Se oli aina vihanen aamuisin, paitsi et mulle se hymyili aina. Äiti oli juuri nostamassa mua pois sängystä, mutta sitten se katsoi ikkunasta ulos ja huomasi Christyn. Olihan nyt maanantai, joten ihan järkevää tulla poikaystävän luota edes hakemaan paremmat vaatteet. Christyllä oli eka päivä koulussa, en kyllä nyt yhtään muista mille luokalle... Jos mä nyt kuitenkin miettimällä keksisin.... Ei, ei tuu mitään. Kuitenkin Christyllä oli ensimmäinen päivä koulua.
Äiti kävi avaamassa oven ja otti minut kehdosta. Hän kantoi minut etupihallemme, halasi Christyä ja meni tekemään aamupalaa. Christy otti minut syliini. Hän kuiskasi jotain korvaani ja kertoi, kuinka hänellä oli kauhea ikävä. Christy oli ollut kaksi viikkoa poikaystävänsä luona, jolla oli valitettavasti kauhea pikkuveli, joka hakkasi koko ajan Christyä. Hän kaipasi kotona rauhaa ja ennen kaikkea sen asukkeja, perhettään.
Christy pussasi minua nopeasti, hän kantoi minut sisälle ja antoi minulle puurokulhon. Sen jälkeen hän söi oman aamiaisensa. Christyn koulu alkoi poikkeuksellisesti, vasta yhdentoista aikoihin. Hänellä oli paljon aikaa.
Yhdeksän aikoihin Honeykin heräsi. Hän huomasi tullessaan alakertaan, että Christy leikki kanssani. Honey tuli pihalle ja antoi minulle nopean suukon. Hän heilautti olkalaukkunsa olkansa yli ja hän sanoi meille hyvästit. Juuri siinä silmän räpäyksessä, keltainen koulubussi ilmestyi mutkan takaa kovalla vauhdilla. Honey nousi bussin portaat ylös ja näytti linja-autokorttiaan. Kuski nyökkäsi, paineli numerot laskurikoneeseensa ja Honey meni istumaan tyhjän linkan keskiosaan. Hän vilkutti ja bussi lähti taas huristamaan kovaa vauhtia silmänkantamattomiin.
Katselin kummastuneena Honeyn perään. Christy kaappasi minut vielä muutamaksi minuutiksi leikkimään kanssaan, ennen kuin tällä kertaa sininen koulubussi tuli pihaan. Bussin kyljessä oli bändien ja yläasteen mainoksia.
Honeyn ja Christyn tultua koulusta, Christy ilahdutti Honeytä tanssittamalla tätä. Honey kiljui Christyn keikuttaessa tätä sivuille, ylös ja alas.
Muistan vielä sen, että äitini tuli pihaan nostamaan minut syliinsä. Hän sanoi hymyillen: "Sinä pikku tytöntyllerö! Varoppas tietä. Se on vaarallista! Isosiskot saakoon huolehtia sinusta tämän illan. Taidan lähteä teatteriin..." Äiti oli aina meidän kanssa, koska meillä asui kotona silloin vain äiti, Honey, minä ja Christy. Paitsi, että Christy ei kunnolla edes asunut kotona.
Mutta nykyään ei ole enää noin. Äitillä on työ ja mies, Christy ei käy kotona kun kuukausittain ja Honey on aina vihainen kaikille. Minusta tuntuu, että koko perhe on etääntynyt minusta, aivan kuin he olisivat muuttuneet. Mutta ehkä se olenkin vain minä.....
Enempää en muista. Muistan päivittäin vain lyhyitä pätkiä menneisyydestäni. Olin niin onnellinen. Alle kouluikäisenä, minulla oli suojaa perheestäni, kun olin koulussa, minulla oli paljon ystäviä, olin luokan suosituin. Nykyäänkin minusta huhutaan, että olen luokan kaunein poikien mielestä, mutta empä usko. Eiköhän luokan vaaleatukkaiset barbipissikset ole vienut jo senkin. Mulla ei ole oikeastaan edes ystäviä! Joten en voi olla suosittu... Paitsi onhan mulla Gabrielle... <3
Nykyaikaan...
Kuitenkin, tässä olen minä nykyään. Parempi kuva? Mitäh?? Ei mulla oo aikaa kaivaa niitä jostain lokeron perukoista! Raahh... Kai se on sitten pakko, kun oikeen tahdot.
No tässä on nyt joku.... huono kuva. Nyt näet kasvonpiirteeni paremmin :) Tuo olen siis minä, se kuka kertoo tätä hommaa...
Yksi ja varmaan ainut viikonloppu, milloin Christy oli kotona. Tuossa näet Christyn nykyään.
Tässä on uusi Honey... Tekemässä ruokaa keittiössä. Haluutko siitä vielä realistisemman kuvan? No sellaisia mulla kyllä on.
Esim tässä! Honey kiukuttelee taas äidille ilman syytä. Arvaatte varmaan, että meinasin saada mustan silmän, kun Honey uhkaili mua, et se lyö mua turpaan, jos otan kuvan. No ei se sitä kuitenkaan tehny. Mitäköhän se sanoo, kun huomaa et laitoin eilen niitä kuvia kuvagalleriaan...
GABRIELLELLÄ:
Päätin mennä Gabriellelle ennen huomista, sillon mun ja Honeyn oli kohdattava taas eka koulupäivä. Mä meen ysille ja Honey tokalle. Siis Lukion toiselle. Sovittiin Gabriellen kaa, et koska bussi tulee meijjän kohtaan ekana, ni se on koulul sillo suurinpiirtein ku bussi yleensä tulee koululle. No toivottavasti ymmärsit.
Sillä välillä kun Gab meni vessaan ni mä menin soittaa vierashuoneesee pianol. Ja sen äiti anto mulle 5§ rahaa! Gabriellen huonees oli samanlaine piano, mut en koskaa mee yläkertaan yksin ilman Gabriellee. Ja syytähän en tiedä.
Kun Gabrielle tuli vierashuoneeseen lopetin soittamisen ja seurasin Gabrielleä ylös. Sen huone oli punavalkoinen. Vain Gab ja Sara olivat saaneet tapetit huoneisiinsa, muuten talo oli kesken. Saran huone oli Gabriellen huoneen vieres, yläkerras.
Sitte kun me mentii keittiöön, niin me nähtiin Teri ja Justin. Ne vaan pussaili keittiössä. Meitä vaan yökötti sellaset kielarit, jota Gabrielle oli kertonu Terin ja Justinin tekevän. Mä en ikimaailmas haluis tehä kielisuudelmaa. Se on niiiiin kauheeta. Me mentiin kuitenki kattoo MTV-Music Televisonii olohuoneeseen. Sieltä tuli just studio-ohjelma TRL, jossa oli meidän lempibändi. Arvaatte varmaan, minkälainen kiljunta sieltä kuulu...
Kun tulin kotiin, Teri oli meillä. Teri ihasteli ensin Christyn hiuksia ja sitten se siirty puhelemaan niitä näitä käsien elekielen kans.
Kun Christy huomasi minut, hän nopeasti halasi Teriä.
"Kiitos kun tulit, minäkin lähden kohta. Teri, sovitaanko et te tuutte meille, niin saadaan olla rauhassa", Christy sanoi vilkaisten minua.
"Joo! Mut sen jälkeen te tuutte meille!", Teri huusi innostuksesta kuin pikkutyttö, joka pääsee kauppaan ostamaan karkkia.
Teri lähti kävelemään pian kotiin. Ihmettelin, että miten en ole aikaisemmin huomannut Terin kauneutta. Hänellä on ihanat silmät, minäkin haluisin tollaset. En siis mitenkään kadehdi, tai no.. en, eikun joo....No kyllä mä tollaset silmät haluun, mut en muuten! Teri ei ole muutenkaan mitenkään mun mielestä "Ihailtava."
Kaikki tulivat vilkuttamaan Christylle, tämä oli lähdössä kotiin.
"TULE ENSIVIIKOLLA!", Joku huusi. Muuta en kuullut, sillä olin nukkumassa.
Christyn tilaama taksi tuli pihaan ja hän häipyi pois.
"Tiedättehän missä asuu ne uudet asukkaat? Sellainen lila-sininen talo. Se oli joku, niistä taloista, jotka on Gordon Streetin alkupaikkeilla..."
"Juu, aivan tarkoitat sen yhden nuoren pojan taloa. Sinne siis", taksikuski sanoi. "Oletkos joku sukulainen tai ystävä tai jotain...?"
"Me seurustellaan..."
"No sehän hienoa! Sinä taidat olla se juuri muuttanut. Kuulin vain huhuja, että sen pojan luona käy usein, joku vaaleahiuksinen naikkonen", taksikuski sanoi
"Kyllä, se olen juuri minä. Tai, tuo naikkonen sana oli minulle kyllä enemmän röyhkeys kuin mikään kiitollisuus.
Honey oli menossa nukkumaan, mutta kaikessa mellakassa väsynyt äiti oli mennyt nukkumaan sinne. Honey kirosi ainakin viisi minuuttia, ennen kuin tajusi, että hänen pitäisi nukkua, jossain muualla.
Pian Honey selviytyi kuitenkin yhteen vierashuoneen sängyistä. Hän näki varmasti mielestään hyvän unen siitä, kuinka hän itse muuttaisi pian pois kotoa.. Ainakin hän vieläkin kirosi äitiä mielessään.
Päätin mennä huoneeni vieressä olevaan suihkuun. Kotimme jokaisessa kerroksessa oli suihku ja onneksi minun huoneeni oli vallannut koko yläkerran.
Isä uiskenteli aamulla puolisen tuntia, alkaen kello 6.30. Ensin hän laski vesiliukumäestä ja näytti hukkuvan, sitten hän kuitenkin selvityi pohjalta ylös. Sen jälkeen hän kokeili hyppylautaa...
Kello 8.15 Will kävi makoilemaan pihan "päiväpetiin"
Samaan aikaan minä astelin pelokkaana koulubussiin. Mietin, että entäs jos mokaan jotain ja luokan söpöin poika alkaa pilkkaa mua tai jtn, APUA! Mut sitten tajusin, et mun ei ees pitäny pitää pojista. En ikinä ollu pitäny.
Astuin kuitenkin varovasti koulubussiin, moikkasin kuskia ja menin istumaan.
"Käykö tämä bussi aina minun kotini edessä ensin?", kysyin.
"Kyllä käy. Tämä on määrätty reitikseni", sanoi linkkakuski Martta Karttunen.
Nyt koulubussin kyytiin oli päässyt Honeykin. Ihmettelin paljon nopeaa värien muuttumista. Ennenhän tämä oli sininen.... Linja-auto lähti ja minä jännittyneenä istuin kyydissä ja soitin Gabriellelle. Ensimmäinen koulupäivä olisi vähänniinkuin alkanut.
33 kuvaa! Nautitteko osasta? Toivottavasti! Nyt sitten kommentoimaan. Lainatakseni itseäni, olisi kiva jos jokainen lukija kommentoisi! Ensi osaa odotellessa...
Kommentit