Luulempa, että tämä osa on teidän mielestänne tylsä, koska osa ei ole lähelläkään sanaa "tapahtumarikas". Ensi osaan olen kuitenkin jo suunnitellut erilaisia tapahtumia, puolittaista draamaa luvassa.
Nyt kuitenkin, osaan! (kertojana tietysti julia.)
Keskellä yötä Trisha halusi haukata happea. Ennakkoluulottomana Trisha käveli vain terassillemme ja kävi istumaan metalliseen marimekkokuvioin varustettuun tuoliin. Hän laski kätensä pöydälle ja katseli ympärilleen hönkäillen kylmää syksyistä yöilmaa. Trisha kuuli takaansa askelia ja kääntyi katsomaan. Huomatessaan suden Trisha kauhistui, mutta kun tämän silmät alkoivat hohtaa, Trisha sai yhä enemmän pelkoa. Susi alkoi lähestyä ja Trisha päätti että paras keino olisi tutustua suteen ja häätää tämä pois. Tutustuessaan Trisha huomasi kuinka kiltti susi oli ja jäi hetken lumoihin. Pian Trisha heräsi, sudethan olivat vaarallisia! Eihän kukaan äiti halunnut kauhistuttaa lapsiaan olemalla ihmissuden pelottavassa muodossa. Syleily sai riittää ja muuan rakki sai painua hiiteen.
Vielä Honeyn nukkuessa Trisha päätti käydä Susisivuistoilla tutkimassa elukoiden aiheuttamista vaaroista ja hän kävi katsomassa susien liikuskelualueet, eihän kukaan niitä kotiinsa halua. Onneksi Susien Metsästysryhmä aloittaa toimintansa jo ensi viikolla niin kauhistuksista päästäisiin eroon.
Kun Honey oli herännyt, hän päätti vihdoin näyttää kokkaustaitonsa perheelle, sillä Trisha ja Will olivat vielä epävarmoja. No lopputulos oli aika hyvä, mutta välivaiheesta en sitten mene vannomaan. Kun olin tulossa aamupalalle keittiöön unisin silmin ja olin juuri matkaamassa jääkaapille, kunnes sydämeni pomppasi kurkkuun aivan kirjaimellisesti. Keittiössä oli tulipalo.
Kun Honey oli sammuttanut tulipalon, pääsimme vihdoin syömään koko perheen kesken aamiaista. Pöydän keskusteluihin tietysti kuului uusimmat uutiset, mutta minua ne eivät kiinnostaneet. Oli ensimmäinen koulupäivä ja halusin syödä aamupalan nopeasti, koska minun piti valmistautua.
Trisha oli kerennyt aamulla sytyttää vielä tulenkin takkaan. Honey olisi halunnut paistatella takkatulen ääressä ennen kouluun lähtöä, mutta hän häipyikin omaan huoneeseensa, kun huomasi, että Trisha ja Will alkoivat kuhertelemaan sohvalla. Kun kuulin juorun niin minua tietysti nauratti. Voi Honey rukkaa, eikä vanhempani tajunneet Honeyn noloutumisesta mitään! HAH!
Oli vihdoin koulun aika. Oli tosi kiva palata taas kesäloman jälkeen kouluun, kun sai tavata Gabriellen ja muut ystävät & ihastukset.... Eikun ei itse asiassa sittenkään mitään... Mutta kuitenkin. Kuvittelette ehkä, että ensimmäinen päivä koulussani meni hyvin ja se oli aivan samanlainen kuin teidänkin ensimmäiset koulupäivät...? No siinä olette väärässä. Ensimäinen päivä koulussamme on vapaaehtoinen saapumisen kannalta. Vanhempani ovat kuitenkin pakottaneet minut aina menemään. Saatan vaikuttaa kuvassa iloiselta, mutta ensimmäinen päivä on aina katastrofi, sillä minun koulussani ensimmäisenä päivänä....
Koko perhe saa tulla mukaan. Eli kaikki sisarukset, sukulaiset, tuttavat, ystävät, tervetuloa! (Trisha vammailee varmaan tossa kuvassa, tai sitte se haukottelee ku ei saanu yöllä nukutuks...)
"Pärjäättekö tytöt varmasti huomenna ku mä en oo tääl?"
"No joo joo", vastattiin Honeyn kans yhtaikaa. Trisha ei tainnut älytä, että me ollaan käyty tässä koulussa jo tutustumassa ja saatiin jonkunlaiset kartatkin.
Saavuttuamme ja taksin lähdettyä, Honey yritti näyttää jotain minulle, mutta en oikein tajunnut yrittikö hän esittää miten suudellaan vai oliko tuo joku taikatemppu? Mun mielestäni toi oli aika epäonnistunu taikatemppu, enemmän näytti joltain strippausesitykseltä.
No ei sillä väliä, sillä mua ei todellakaan kiinnosta, jotkun Honeyn esitykset.
"Siis en oikeen nyt tajuu sua, mut tiesitkö et mua ei todellakaan kiinnosta jotku sun "esitykset"! Esittele vaikka sun poikaystävälle!", huusin kovaan ääneen. Trishalle asia oli hämmästys, sillä tämä ei edes tiennyt poikaystävästä. Honeyn naama oikeen pursusi raivoa ja hän yritti viestiä selvästi minulle ilmeellään "you are sooo dead!". No älä luulekkaan et joku Honey on vaaraks mulle! Se yritti selvästi sanoo jotain mutta sitten se muisti äidin ja sanoi:
"No miks ihmeessä sua ei kiinnosta, ois ollu hyvä juttu", jalat vieläkin portin puu osan sisällä. Siis mitä vitsiä se oikein yritti?!
Kuitenkin, nyt esittelen kouluni. Tässä kaupunkini uusin koulu, joka valmistui kesällä. Vanhan kouluni oppilaat siirrettiin kaikki tuonne uuteen kouluun, koska vanha kouluni purettiin jostain syystä. Koulua kutsutaan tuttavallisesti "ikkunoiden kouluksi."
Liikuntatunti alueella on kaksi osaa...Ja tietysti siinä on sitten tytöille ja pojille eri huoneet josta löytyy suihkut ja WC:t. Samassa huoneessa kun kävelet noista eteenpäin, niin pääset avonaiseen tilaan, jossa on aivan jokaiselle oppilaalle varattu pieni lipastotila, johon voi säilöä vaikkapa uimavarusteet tai sitten liikka-asu. Lipastoon voi tunkea siis aivan mitä haluaa. Mulla esim. on liikunta-asu, uima-asu ja pyyhe plus jotain arkivaatteita. Jokaisella koululaisella on toki vielä erikseen kaappi, johon säilötään koulukirjat ja sen semmoset :)
Ensimmäisen kerroksen pelottavin luokka on tämä, kemian luokka. Koska uudessa koulussamme on vähän henkilökuntaa, vanha-akka, eli kirjastonhoitajamme opettaa kemiaa.
Tosin, ensimmäisen kerroksen ilmaisutaidon luokka on paras kaikista. Kaikki rakastavat ilmaisutaitoa, jolloin istumme mukavilla sohvilla ja kuuntelemme toisten "esityksiä". Kukaan ei pidä siitä, kun tulee oma vuoro mennä lavalle. Silloin voit vain nolata itsesi ja ihastuttaa, tai vihastuttaa toisia.
Koululamme on myös pieni sisäpiha. Tuo tuollainen stereolaite, josta pitäisi kuulua musiikkia on jokaisessa luokassa. Aina kun rehtori tiedottaa jotain musiikki keskeytyy. Joskus radiosta ei tule mitään. Kirjastossa tai kemian luokassa ei tule ollenkaan musiikkia, johtunee opettajasta. Kuviksen tuntien piirto-osuudellakin tulee musiikkia mutta ei opetuspuolella.
Kuviksen luokka onkin toisessa kerroksessa. Uudessa koulussamme ei muuten ole vielä liitutauluja, koska niitä ei ole keretty laittaa seinille. Ja musiikin luokkakin on vielä toistaiseksi tapetoimatta.
Kirjasto onkuin suuri labyrintti, kirjojakin on sen verran ettäs... Mun pitää ainakin ensin ettiä koneelta osasto, ennenkuin voin mennä etsimään jotakin kirjaa.
Koulusta löytyi myös kokoushuone. Jos jonkun luokan (tai kenties koko koulun) oppilaiden vanhemmat pitää kutsua niin se tapahtuu täällä. Myös opettajien ja opetuslautakunnan kokoukset tapahtuvat täällä.
Huone, jossa luokan opettaja tapaa yhden oppilaan vanhemmat/ huoltajan. Tv on sitä varten, että jos koulun kamerat ovat saaneet jotain nauhalle opettajat näyttävät sen.
Bändiluokka, jossa koulun bändit voivat harjoitella. Tai sitten luokan ovet aukeavat myös muille halukkaille, jos bändiä ei ole.
Musiikin luokka. Ainut luokka jota ei ole tapetoitu.
3 KERROS
Ruokala.
Kokin tila.
Huone, jossa oppilaille näytetään mahdollisesti elokuvia tai tv-sarjoja. Monta telkkaa :)
Rehtorin kanslia.
Toinen "yläsiipi", jossa voi grillailla ja chillailla :)
Ja sitten se ... toinen. Täältä saa vettä ja Expressoa.
Ensimmäinen koululainen jonka näin oli Tauno Paajanen vanhempiensa kanssa.
Katia Erickson oli ATK-luokassamme. Luokkalaiseni Hennan (pissiiis isolla P:llä) äiti.
Trisha jutteli tarjoilijan kanssa niitä näitä:
"Ai sä aijjot mennä Matti Nykäsen keikalle? Ihanko tosi? Onks se laulaja?! Ja mäkihyppääjä?! Mäkun luulin et se oli vaan joku juoppo..."
Mä tulin kans ruokalaan ja otin vettä.
Tauno söi aamupalaksi hampurilaista. Miten oksettava tyyppi. Ja oikeesti, mua alko oksettaa ku näin et se syö hampurilaista! Ite oli iha täys.
Huomasin, että kukaan Katian lapsista (Henna, Erika, Rick tai Lisa) ei ollu tullu kouluun! Mutt sen sijaan Katia oli ruokailemassa veljentyttärensä, Eila Lainemaan kanssa. (Anteeks tuo tapettijuttu, mut peli alko temppuilemaan ja se poisti noita tapetteja seiniltä. Nyt on peli ja tapetit kunnossa :D)
Kun näin expressotiskin, vesi tuli kielelle. Menin tilaamaan expressoo. Miks muuten ees kouluissa ei expressotiskin takana oo kun rumiluksia, eikä söpöläisiä...?
Kun tulin pois ruokalasta, vastaan käveli tuttu tuholainen. Henna, koulun pissiprinsessahan se siinä vessoilta tulossa!
Menin istuskelemaan koulu salaisimpaan nurkaan, "piilotetulle penkille", jolle tien vain muutama tiesi. Christy ja Teri olivat opettaneet mulle reitin, onneks. Ihana rauhottumispaikka. Teri oli käyny tän koulun pihassa, ennen ku tää rakennettii ja sitte se huomas ton penkin. Se kerto Christylle ja ne siirs yhessä on penkin piiloon. Mm. Teri ja Christy ovat poikaystävineen istuneet penkillä. Se onkin "rakkauden penkki". Teristä puheenollen...
näin ku Teri käveli koululle! Vanhat oppilaatkin sai tulla. Tän koulun tilalla oli oikeestaan ollut toinen High School, jossa Teri ja Christy opiskeli, mutt se purettiin. Siks käsite Vanhat oppilaat. Koulu rakennettii ja sisustettiin saman näköseks ku vanhakin, mut erilaisuuksiaki löytyy. Teri oli kimonossa, koska se oli käyny Justinin kaa just häämatkalla Japanissa!
Menin soittamaan taksia kotiin ja raivostuin, koska koulun söpöin poika ei tullut kouluun. Eiku, ehh...
Näin samalla ku Erika Ericksonn (Hennan sisko, kivempi vaan.) käveli koulun katua.
"Hellou girl, miten menee?"
"Oh, ihan hyvin. Tulin niinku tutustumaan uuteen kouluun.. Oliks kiva sisältä ja näin?"
"Ihan ok. Mut hei mites te tulitte systeris kaa eri aikaa? Äitis oli ekana, sitte Henna ja nyt sä."
"No mull oli menoo...Kaiken lisäks tutkin sen päiväkirjan, ei uutta."
"Eikö?! Eli sulla ei oo uutisia?"
"No ei. Mut käviskö normaali uutinen?"
"Noo, riippuu mitä tarkotat, mut kerro vaan"
"Se eros taas sen poikaystävästä!"
"Ei voi olla totta, monta kertaa Henna tekee sen?"
"En tiiä, tollanen on-offi on niin outoo sille. Ehkä se haluu vaan varastaa suosiota"
"Ehhhkäpä. Mut mun pitää mennä."
"Ok, nähään huomenna, chic."
Lewis tuli ruokalaan, kun Trish ja Hon oli lähdössä pois. Neiti Pyydä-ja-ohjaan-pöytään katseli aluksi miehen vaatetusta ja mietti hetken, ennen kuin todella päästi tämän sisään.
YÖH! Siis kattokaa miten ällöttävä joku voi olla! Onkohan toi sukua Benjaminille?!
"Tuutko?" Honey kysyi, kun saavuttiin pihalle.
"Ihan just..."
(Yritin tehdä täydellisten naisten lailla sellaista loppujuttua, mutta taisin epäonnistua ja pahasti. Noo, tämä onkin erilainen :D)
Aloin tajuamaan asioita! Elämä ei ole pelkkää elämää, vaan elämä voi olla...
Ikuista kiirettä ja vilinää tai sitten..
Rauhallista unta, ilman turhaa kiirettä ja häslinkiä.
Elämä on myös jollekkin unelmia ja haaveilua isonkin sotkun keskellä.
Tai sitten pelkkää normaalia huolehtimista ja omien velvollisuuksien hoitamista.
Koska on ollut niin pitkä tauko, niin laitan extraksi pienen, surkean sarjakuvan.
"Kulta, voisitkö millään lopettaa niiden murojen ahmimista, niin että uusi hieno lasipöytäni sotkeutuu? "
"Joo, mut miks? Sehän on mun lempipuuhaa, vähänkun rutiini aamuisin".
"No kun se vähän niinkun häiritsee minua ja rahojani, jotka tuhlasin lasipöytääni."
" No ei mua!"
"Selvä kulta, me emme puhu tästä enää. Jos sotket lasipöytääni vielä, saat kengän kokoisen jäljen takamukseesi, etkä tule enään asumaan täällä. "
"Tietäisitkin kuinka iljettävä olet! Jatka vaan, sillä kutsuin naapurit kylään ja siihen mennessä jos sinä olet pois täältä niin saanpahan ainakin hyvät kommentit talostani. Se naapurin rouva, kun on NIIN perusteellinen kaikessa. Niitten talossa ei ollut pölyhiukkastakaan, muistatko!"
"Voisit samalla lopettaa tuon ylenpalttisen röyhtäilyn ja piereskelynkin ruokapöydässä!"
*Älä pakota mua sanoon sitä! Mä teen virheen! Ison!*
"No, häivytkö vai käyttäydytkö, valitse!"
" En enää tee mitään väärää. " *tekohymy*
*Toimii joka kerta!*
"Mitä menin tekemään! Nooo, ensikerralla sitten..."
Sarjakuva oli aika hölmö, eikä liity mitenkään tuleviin osiin. Minäkin sanon että ensikerralla sitten ja kommenttia, please :)!
Kommentit